Kehityssuuntamme on mielenkiintoinen, Olemme käynneet kuussa, mönkijät kulkevat Marsin pinnalla.. Mutta IT-insinööri ei osaa vaihtaa Skodan takalasin pyyhkijän sulkaa tai edes laittaa sitä takaisin paikalleen kun se autoa raapatessa irtosi, Ei, tai ei halua.. koska se ei ole hänen ydinosaamistaan. Senkin piti allekirjoittaneen tehdä klo 23.15, koska aamulla piti päästä takaisin Espooseen.. Keskisuomalaisen nettilehdessä kirjoittaa toimittaja artikkelin siitä kuinka ihmiset kaatavat lasinpesunestettä mitä mielenkiintoisimpiin paikkohin aiheuttaen vahinkoa ajoneuvoilleen. Mikä ihmisiä oikein vaivaa?
Mitä on tapahtunut halulle oppia uutta, hallita asioita joita ei ole ennen osannut, oman käden taidon kehittämiselle ja yleissivistyksen tasolle? Se kaikki, Kyllä se KAIKKI lähtee kotoa.. yllätyitkö? Joko omaksuu sen roolikuvan ja mallin, jonka vanhemmat kotoa antavat tai tekee täyskäännöksen ja päättää.. EI minusta ainakaan tuollaista tule.. Koen jotenkin, ettei nykyihmisillä ole niin palavaa halua kehittyä ”joka paikanhöyläksi”. Lokeroidutaan ei… Segmentoidutaan tiettyyn osa-alueeseen ja jämähdetään sinne. ”Täällä on hyvä, ei tartte osata mittää muuta ku nää omat justkat” Maksetaan muille siitä muusta.. Välillä olo on kuin kivikausi lähestyi uudelleen.
Olin kaksitoista vuotias kun purin ensimmäisen tietokoneeni osiksi ja laitoin takaisin kasaan, jotta näin miten se kävi ja kukkui.. polvenkorkuisena seurasin lokasuojan vierestä miten isi autoja huolsi työkseen, tätä taitoa en tarvinnut 24 vuoteen. mutta nyt se mitä silmällä näin silloin ja olen nyt kantapään kautta oppinut, en vaihtaisi koskaan pois. vaalin näitä taitoja ja haluan kehittyä vaikka ne eivät ole missään tekemisissä minun oman ammatin kanssa.
Elämä on oppimista ja opiskelua koko elämän ajan. Annan arvoa ihmiselle joka haluaa kehittyä ja oppia joka päivä jotain uutta, ei omaa ennakkoluuloja uusia asioita kohtaan. Kokeilee, oppii, kokee onnistumisen hurmaa, pettymyksen karvaan piston. Tietää, että se mitä tänään teki menee huomenna paremmin(tai ainakin on olettamus omasta osaamisesta) ja uskaltaa taas haastaa itsensä uusien asioden äärellä. Ihmiskunnan kehitys ei ole tiedemiesten ja insinöörien käsissä, EI, se on meidän jokaisen arkisen opin ja kokemusten kehityksen summa. Siellä syntyy se todellinen innovaatio ja älyllinen evoluutio joka vie meitä eteenpäin. Siis.. se auton ohjekirja käteen ja opiskelemaan. Jospa siitä vahingossa tarttuisi jotain muutakin mieleen..
